Keppiheppailu on suosittu harrastus Suomessa

Noin 10 000 ihmistä, joista suurin osa on 10 – 18 -vuotiaita, arvioidaan olevan keppihevosharrastajien joukossa Suomessa. Keppihevosharrastus on urheilulaji, jossa keppihevosella ratsastetaan esteradalla aivan kuin oikealla hevosella. Keppihevosurheilun kilpailut jäljittelevät perinteisiä hevosurheilutapahtumia.

Harrastuksen löytäminen

Alisa Aarniomäki näyttää tulipunaisissa hiuksissaan ja mustassa nahkatakissaan kuin hän olisi matkalla rock bändin treeneihin, mutta kitaran sijaan 20-vuotias kuljettaa jotain muuta: pehmeää täytettyä hevosen päätä puisen tikun varressa, eli keppihevosta, johon on liimattu silmät, harja ja ohjakset. Hän on ratsastanut oikeilla hevosilla 10 -vuotiaasta asti, mutta oli heti kättelyssä viety keppihevosurheiluun tutustuessaan. Tässä harrastuksessa on elementtejä voimistelusta, ja se on levinnyt sosiaalisessa mediassa ja herättänyt subkulttuurin suomalaisten teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Alisa kuuli harrastuksesta keskustelufoorumilla useita vuosia sitten.

“Se, että voin satunnaisesti mennä laukkaamaan metsään ystävieni kanssa, on auttanut minua paljon. Keppiheppailulla on vahva terapeuttinen puoli” Aarniomäki huomauttaa ja lisää, että se on auttanut häntä käsittelemään vaikeita henkilökohtaisia asioita, kuten hänen vanhempiensa avioeroa ja koulukiusaamista. “Olen käynyt läpi paljon asioita ja kamppailen yhä joidenkin ongelmien kanssa. Metsässä ystävieni kanssa laukkaaminen keppihevosilla jotenkin tasapainottaa mieleni”.

Kuten todellinen hevonen ja sen ratsastaja, keppihevonen ja sen omistaja muodostavat vahvan tiimin ja kiintyvät toisiinsa. Keppihevosharrastus simuloi perinteisiä ratsastustapahtumia kuten kouluratsastuskilpailuja ja estekilpailuja. Se on fyysisesti vaativaa.

Keppihevosurheilun suosio kasvaa ulkomailla

Keppiheppailu sai vauhtia suomen ulkopuolella, Oscar-ehdokas ohjaaja Selma Vilhusen julkaiseman dokumenttielokuvan “Hobyhorse Revolution” ansiosta. Yli vuoden ajan, hän seurasi nuoria keppihevosurheilijoita ja heidän valmistautumista kilpailuihin.

Jotkut varsinaiset hevosurheilussa kilpailevat saattavat halveksia keppihevosurheilua ja pitää sitä lapsellisena ajanvietteenä, joka ei sovi yli 10 -vuotiaille, mutta Fred Sundwall, Suomen Ratsastajainliiton pääsihteeri, on eri mieltä. “Mielestämme on hienoa, että keppihevosharrastuksesta on tullut ilmiö ja niin suosittua. Se antaa mahdollisuuden niille lapsille ja teini-ikäisille, jotka eivät omista omia hevosia, olla vuorovaikutuksessa niihin myös ratsastuskoulun ja tallien ulkopuolella.

Valtaosa keppihevosista ovat kotitekoisia, upeita, värikkäitä olentoja joilla on mielenkiintoisia nimiä kuten Chattanooga Choo Choo ja Panda. Keppihevosia vaihdetaan ja myydään tapahtumissa ja sosiaalisen median kautta. Jotkut niistä löytävät tiensä huutokauppaan ja niistä huudetaan jopa 200 eurolla. Harrastuksen tee-se-itse asenteelle on nostettava hattua, sillä hyvin harvoja teollisesti tehtyjä keppihevosia nähdään tapahtumissa, koska niitä pidetään “alemman kastin hevosina”.

Harrastuksen suosio kasvaa myös tasaisesti muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa, vaikka harrastajien määrä on näissä maissa vielä paljon pienempi. Virallisia tilastotietoja ei ole, sillä keppihevoset eivät ole yhteydessä suomalaisiin urheilujärjestöihin ja harrastajat kohtaavat ja vaihtavat kokemuksiaan pääasiassa keskustelufoorumeilla tai jakavat kuvia ja videoita sosiaalisessa mediassa.

Viralliset tapahtumat

Alueellisia kilpailutapahtumia järjestetään vapaaehtoisvoimalla ympäri suomea, joka huipentuu kansallisissa mestaruuskilpailuissa vuosittain. Tämänvuotinen päätapahtuma pidettiin huhtikuun lopulla Helsingin läheisyydessä olevassa urheiluhallissa, joka houkutteli 1000 katsojaa ja noin 200 osallistujaa kilpailemaan useissa eri luokissa.

“Ulkopuolisille on erittäin outoa nähdä keppiheppailua ensimmäistä kertaa”, sanoo 18 -vuotias keppihevosvalmentaja Taija Turkki Lappeenrannasta. “He luulevat, että me luulemme, että keppihevonen on elävä hevonen, mitä emme tietenkään luule. Me ymmärrämme, ettei se ole elävä olento, että se on tehty kankaasta ja ties mistä, mutta se ei estä hauskanpitoa”. Tiukkojen sääntöjen puute ja sosiaalisen median läheinen läsnäolo ja yhteenkuuluvuudentunne ovat suuria vaikuttavia tekijöitä harrastuksen vetovoimassa. Poikia harrastus ei ole vielä alkanut kiinnostaa, joten harrastuksesta on tullut ‘tyttöjen juttu’ ja siihen liittyy Aarniomäen mukaan vahvaa voimaantumista ja naisenergiaa.