Mika Häkkinen teki urallaan suomalaisen moottoriurheilun historiaa

Suomalaisen moottoriurheilun historian tähtihetkiin kuuluvat ehdottomasti Mika Häkkisen voittamat F1-mestaruudet vuosina 1998 ja 1999, jotka koskettivat koko Suomen kansaa. Kisojen jännittävyyttä lisäsi se, että Häkkinen kamppaili mestaruudesta molemmilla kerroilla viimeiseen osakilpailuun asti ja ratkaisua jouduttiin Suomessa odottamaan aikaeron takia neljään tai viiteen asti aamulla. Voittojen myötä jännitys kääntyi suomalaisia yhdistäviksi historiallisiksi kokemuksiksi.

Häkkisen ura alkoi kuusivuotiaana kartingin parissa ja jatkoi lajin parissa vuodesta 1974 vuoteen 1986. Kartingissa Häkkinen ylsi Suomen mestariksi viisi kertaa. Kartingista Häkkinen vaihtoi yhden kauden ajaksi Formula Ford -sarjaan, joka olikin todellinen menestyskausi. Häkkinen voitti Formula Fordissa Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Tämän jälkeen kunnianhimoinen nuori mies siirtyi kuljettajaksi Britanniaan, jossa hän kilpaili Formula Vauxhall Lotus -sarjassa. Siirtyminen kannatti, sillä vuonna 1998 Häkkinen voitti Euroopan sarjan ja oli Englannin sarjan kakkonen.

Vähitellen kohti kovinta sarjaa

Häkkinen jatkoi ajamista Formula 3-luokassa kahden kauden ajan ennen siirtymistään Formula 1 -sarjaan. Määrätietoinen siirtyminen askel kerrallaan ja hyviä suorituksia kasaten oli onnistunut strategia ja tuohon aikaan melko tavallinen tie huipulle. Häkkisen mukaan nykyään tämä tapahtuu eri tavalla ja vaatii enemmän rahallista panostusta. Nuorten täytyy lähteä maailmalle ajamaan paljon nuorempina ja tuntemattomilla nuorilla kuskeilla ei ole vielä sponsoreita, vaan rahat pitää löytyä jostain muualta. Häkkinen toteaa, että tavallisella perheellä on todella harvoin mahdollisuutta tähän. Toisaalta nykyään tietoa ajamisesta voi löytää myös internetin kautta ja teknistä osaamista voi kartuttaa muutenkin kuin ajokokemuksen kautta.

Ensimmäisestä F1-mestaruudestaan Häkkinen taisteli Michael Schumacheria vastaan. Toiseksi viimeisessä osakilpailussa Luxemburgissa Häkkinen voitti Schumacherin. Viimeisessä osakilpailussa Schumacherin kisa päättyi rengasrikkoon ja Häkkinen pääsi juhlimaan mestaruutta Japanissa. Hänen kauteensa mahtui myös yhdeksän paalupaikkaa ja kahdeksan osakilpailuvoittoa. Samana vuonna Häkkinen valittiin ansaitusti Suomessa Vuoden urheilijaksi.

Toinen mestaruus kruunasi menestyksen

Häkkinen uusi mestaruustemppunsa heti seuraavana vuonna. Alkukaudella vastakkain olivat jälleen Häkkinen ja Schumacher ja taistelu oli tiukkaa. Schumacher kuitenkin ajoi ulos radalta Englannin osakilpailussa ja loukkaantui. Loukkaantumisen myötä hänen kautensa keskeytyi ja tilalle astui Ferrarin kakkoskuski Eddie Irvine ja osoittautui yllättävän kovaksi vastukseksi. Osansa oli myös Häkkisen tekemillä ajovirheillä sekä tallin tekemillä virhepäätöksillä. Ferrari kohtasi omalta osaltaan haasteita, sillä kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Ferrarin kaksoisvoitto hylättiin autoihin asennettujen, säännöissä kiellettyjen ilmanohjainten takia. Alun perin kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nousi kisan voittajaksi ja varmisti voiton avulla mestaruutensa. Myöhemmin Ferrarin rangaistus kuitenkin peruttiin ja alkuperäiset tulokset palasivat voimaan. Ratkaisu siirtyi viimeiseen osakilpailuun, jossa mestaruutta tavoittelevan Häkkisen olisi pakko voittaa. Kovista paineista ja kisaa edeltäneestä stressistä huolimatta Häkkinen lunasti kovat odotukset ja voitti toisen mestaruutensa. Voiton myötä Häkkinen nousi Suomen urheilulegendojen joukkoon.

Tunteikkaat jäähyväiset

Mika Häkkinen ilmoitti uransa päättämisestä vuonna 2007. Hän piti puheen Mercedes Benzin päämajan luona, jonne kerääntyi 60 000 katsomaan ja kuuntelemaan Häkkisen jäähyväisiä. Häkkinen saapui tapahtumaan tyylikkäästi menopelinään vuoden 1998 McLaren, jolla hän voitti maailmanmestaruuden. Tapahtumassa Mercedes Benzin pääjohtaja Dieter Zetche esitti yleisölle 30 minuutin videokoosteen Häkkisen urasta ja ojensi lopuksi Häkkiselle kiitokseksi kultaisen ratin. Häkkinen kertoo, että komea ja ura tuntuivat todella hyviltä ja huomio imartelevalta.

Erityisen kiitollinen Häkkinen kertoo olevansa siitä, että pystyi mestaruuksiensa myötä tuomaan Suomen kansalle elämyksiä. Hän kertoo ihmisten lähestyvän häntä edelleen esimerkiksi lentokentällä tai kaupungille, sillä he haluavat edelleen kiittää kokemuksesta. Häkkisen mukaan kaikkia omassa lajissaan huipulle asti päässeitä yhdistää yksi ominaisuus ja se on kyky keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Kilpa-autoa ajaessaan Häkkisen maailmaan ei ole mahtunut muuta ja menestyksensä merkityksenkin hän ymmärsi täysin vasta uran loputtua.