Toni Kohonen on maailman paras pesäpallon pelajaa

Pesäpallon supertähti Toni Kohonen on mahdollisesti kaikkien aikojen paras pesäpallon pelaaja. Kohonen pelaa lukkarina. Hänen uransa alkoi Kiteeltä vuonna 1993 ja uralle on mahtunut mm. 10 Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi. Vuoden lukkariksi Kohonen on valittu 13 kertaa ja joka vuosi hänen maineensa voittamattomana pelaajana vain vahvistuu. Vuonna 2015 Kohosesta tuli eniten Superpesisotteluita pelannut pelaaja. Hänen ammattilaisuransa aikana Kohoselta ei ole jäänyt yksikään ottelu väliin loukkaantumisen takia. Tällä hetkellä Kohonen pelaa Sotkamon Jymyssä.

Määrätietoinen ja itsepäinen luonne ajavat eteenpäin

Heti uransa alusta asti hän sai maineen itsepäisenä pelaajana, joka ei antanut kenenkään muun komennella. Tämä piirre johti myös potkuihin joukkueesta vuonna 1996, kun Kohonen päästi seuran johdon toimintana harmistuneena tahallaan kolme palloa läpi. Tuohon ajanjaksoon asettuvat myös Kohosen uran ainoat väliin jääneet pelit, sillä hän istui penkillä kahden peiln karenssin ajan. Kohosen sanavalmius ja tiukka luonne ovat tuttuja vastustajillekin, eikä hänelle kannata ryppyillä, sillä mitä enemmän kokenutta pelaajaa härnätään, sitä paremmin hän pelaa.

Kohonen on alusta asti painottanut motivaation merkitystä ammattipelaajan uralla. Hän muistuttaa, että pelaamista on turha jatkaa jos siinä ei ole mukana jokaisella solullaan. Kohonen onkin monien muiden huippu-urheilijoiden tavoin päättänyt uhrata myös suuren osa siviilielämästään menestyäkseen valitsemassaan lajissa. Hän teki valintansa jo nuorena, eikä koskaan tavoitellut siiviliuraa.

Tinkimätöntä harjoittelua ja monia vahvuuksia

Kohonen on tullut tunnetuksi todellisena himoharjoittelijana ja joukkueharjoitusten lisäksi hänen arkeensa kuuluu runsaasti treenaamista yksinään. Talvisin hän hiihtää kymmenien kilometrien lenkkejä kelloa vastaan ja kertoo harjoittelevansa vuoden ympäri 2-3 tuntia päivässä. Kohonen kertoo, että iän myötä erityisesti palauttavien treenien ja voimaharjoittelun määrä on kasvanut merkittävästi.

Kohosen vahvuuksia pelaajana ovat mm. hänen heittokätensä, tarkka lyöntinsä, juoksukuntonsa ja kurinalaiset elämäntavat, jotka kattavat myös ruokavalion. Vaikka Kohonen on jo yli 40-vuotias, on hänen heittokätensä edelleen sarjan kovimpien joukossa. Hän kykenee heittämään erilaisista asennoista jopa yli 150 kilometrin tuntivauhdilla lähteviä heittoja, jotka ovat jokaisen kärkkyvän etenijän painajainen. Mailaa Kohonen pitelee ristiotteella, eikä hänen lyöntinsä ole Superpesiksen lujimpia. Lyöntien tarkkuus ja monipuolisuus nostaa hänet kuitenkin lyöjien eliittiin. Kohosen lyönnit tapaavat lähteä 165-170 kilometrin tuntinopeudella. Nopeus riittää läpilyönteihin ja tästä ovat todisteena myös hänen uransa 47 kunnaria.

Käsien lisäksi Kohosen jalat tekevät hänestä mainion pelaajan. Kohonen ei itseasiassa ole urallaan koskaan pelannut etenijänä, mutta silti hänen uralleen mahtuu uskomattomat 453 juoksua. 30 metrin kennotestissä Kohosen ennätys on 3,71 sekuntia. Nopeutta Kohonen saa räjähtävistä lähdöistään. Hänen erikoistaitonsa on hakea näppejä lähes 10 metrin etäisyydeltä ja silti hän onnistuu polttamaan etenijän pesälle.

Kohonen on aina ollut tarkka ruokavaliostaan. Hän kertoo ruokavalionsa koostuvan melko tavallisista ruoista, mutta kaikki on suunniteltu huolellisesti ja ruoat ovat terveellisiä. Hän kertoo myös kokeilleensa mm. kasvisruokavaliota.

Elämää pesäpallon ulkopuolella

Kohonen oli mukana Teemu Selänteen isännöimän Supertähdet-ohjelman toisella tuotantokaudella, joka kuvattiin Las Vegasissa. Kohonen kertoo, että ohjelmaan osallistumisessa häntä jännittivät eniten pitkät haastattelut. Eniten häntä kiinnosti kuulla muiden urheilijoiden urasta ja siitä, minkälaisia haasteita he ovat taipaleellaan kohdanneet.

Kohonen asuu Sotkamossa yhdessä Nina-vaimonsa kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta ja Otso-koira. Kohonen kiittelee tukijoukkojen merkitystä uransa onnistumisessa, sillä yrityksistään huolimatta hän ei useinkaan ehdi osallistua kodin töihin tai viedä lapsia harrastuksiin, mutta koti on joka tapauksessa urheilijalle maailman tärkein paikka.